enemmän kuin sanat kertovat

Ehkä vähän deepinpi juttu, taas vaihteeksi.

 Elämän aikana tapaa niin monenlaisia erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia ulottuvuuksia- joihinkin pääsee käsiksi helpommin kuin toisiin tai ymmärtää paremmin, ja näitä kaikkia ihmisiä ei milloinkaan tapaa täysin samanlaisessa ympäristössä tai tilanteessa. Itte oon ainaki joutunut huomaamaan sen, että kun sanotaan ettei jokaisen kanssa tuu toimeen on totta, ihan sama kuinka paljon yrittäisi. Tai sitten jossain tilanteessa tai ympäristössä ei pysty toimimaan itselleen normaalilla tavalla. 

Ihan vaan sen takia, että kun ei enään oikein jaksa käyttää aikaa tai energiaa asioihin, mitkä ei anna itselleen mitään, on ehkä hyvä alkaa tunnistamaan ympäristöstään asioita ja tuntemuksia, mitkä voisivat olla negatiivia ja yrittää sulkea ne pois. 

Vähän niinkuin sanonta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ihminen toimii kuvana ja hänestä voi tuntea/nähdä eri tuntemuksia, olemuksen, pukeutumisen, kasvojen ilmeiden myötä. Joskus ne vetävät puoleensa, ja joskus työntävät luotaan pois (toki ketää ei tulisi arvostella lopullisesti ennenkuin on tutustunut henkilöön). 

Tässä kuitenkin muutamia kuvia maisemista tms. jotka noin viikko sitten vetivät minua puoleensa :). 

 

koeviikko ohi ja talvifiilistelyä

En vois olla onnellisempi, kun pääsee sanomaan, 

että koeviikko vihdoin ohi ja pystyy ottamaan taas rennosti. Ihanampaa olotilaa ei varmaan lukiolaisella voi olla. Paitsi jos ei oteta valmistumista mukaan, tai sitä että wanhojen mekko pääs vihdoin mukaan liikkeestä, ilman mitään ihmeellisempiä säätöjä pituuden lyhentämisessä.

Oon vaan niin yyber rakastunu tohon mekkoon,

enkä jaksais oottaa vanhoihin asti, että sais laittaa ton päälle. No, onneks vaan pari kuukautta jäljellä:)

Pakko myöntää, että ton mekon saaminen kotiin tiistaina, oli sellanen potku takapuoleen, että oli pakko jaksaa vetää kokeet kunnialla, enemmän tai vähemmän- loppuun asti. Samoin pieni herätys siihen, että tavotteet syksyn aikana liikkumisesta jäi hyvin paljon alle sen mitä olin alunperin suunnitellut. Ehkä sitä voisi taas näin uuden jakson alkamisesta lähteä taas ihan eri linjalle syömisten ja muutenkin elintapojen kanssa. 

Tosin mikään ei estänyt tänään Ben&Jerrys jäätelö purnukan ostamista, tai Roberts coffeessa käymistä. Tosin se kahvilassa käynti oli aika pakollinen meno, kun piti suunnitella tulevaa viikonlopun lastenleiriä ystävän kanssa. Tekosyitä.. niitä riittää joka lähtöön, jotta pystyisi oleskelemaan mukavavuudessa.

 Toinen, tai monesko nyt onkaan ihana asia, mikä sattui jokin aika sitten

oli ehdottomasti ensilumen tulo! Mutta huonopuoli oli taasen se, että se päätti sulaa heti parin päivän sisään, ja sitten oli jo aika sanoa valkoiselle maalle heihei ja näkemiin, toivottavasti näemme pian. Ihan oikeasti haluaisin tietää, mikä meni väärin, että talvesta otettiin takapakkia lokakuun säihin. Onneksi kuitenkin kylmää on riittänyt, ja olen ehkä saattanut vähän hurahtaa turkis tyylisiin takkeihin, ikinä en kuitenkaan oikeasta karvasta tehtyyn takkiin pukeutuisi. 

Ystäväni, joka sattumoisin näkyy osittain ylhäällä olevassa kuvassa, tokaisi maanantaina, että sulla vaan takki vaihtuu koko ajan, mikä on totta kun viikon sisään pitänyt vaikka kuinka montaa takkia päällä. Mutta eihän talvesta selviäisi ilman kunnon lämmintä takkia;) Maanantaista sen verran, että käytiin katsomassa uusin nälkäpeli, ja mielestäni se oli ehdottamasti paras jo tulleista osista. Plus, the hanging tree on aivan uskomaton biisi, suosittelen kuuntelemaan vaikkei menisi katsomaan kyseistä leffaa!

kärsinyt kruunu?

Mä en tiiä millanen suhde ihmisillä on yleensä omiin hiuksiin, mutta mä oon jotenki 

todella.. ylisuojelevainen ehkä? ei siis siten, että kukaan ei saa koskea niihin, enemmän ehkä siihen

että miten mä ite kohtelen omia hiuksia.

Mulla on ollu nyt kahtena peräkkäisenä vuonna tällänen pieni "ongelma" hiusten kanssa nyt

syksy aikaan, kun päänahka on käyny tosi herkäks ja sen seuraksena kuivaminen josta seuraus on se, 

että hiuksia lähtee ihan tajuton määrä kerralla, ja se on ehkä pelottavin näky, kun 

harjaa hiukset ja harjausta ennen se harja tai kampa on ollu täysin puhdas hiuksista ja lopuks kun kattoo

niin siihen on irronnu useempi kun 20 hiusta.

Sain hillittyä sitä hiustenlähtöä viimekuussa siten, että ihan vaan vaihdoin shampoon sunsilkistä 

tresemmé:n kosteuttavaan shampooseen, mutta se ei oo toiminu ihan niin hyvin kuin mä

oisin ehkä halunnu tai toivonu.

Koska vanhat on tulossa mä toivon hyvin hartaasti, että tää menis jouluun mennessä ohi (niinkun viimevuonna) ja mun hiukset sais ees jotenkin sen entisen paksuuden ja volyymin takasin.

tälläinen pieni info ja funfact siitä, että hiukset tekee mut hyvin epävarmaksi ihmiseksi.

 

 

aika on käsillä

Ehkä hirvein ajatus tällä hetkellä on se, että ens viikolla alkaa koeviikko

ja oon niin epävalmistautunu siihen, että se ensimmäinen koe tulee varmaan tuntumaan

niin puskan takaa vedetyltä, jollon en tuu saamaan mitään siihen koepaperiin. 

Tai sitten se tyypillinen, ainakin itselleni, mennään kokeeseen ja oksennetaan siihen mitä edellisenä iltana opittiin paineen alla.

Toinen pelottava ajatus on tulevaisuus ja oikis, poliisi vaiko sittenkin opettaja,

ja tuleeko musta historia/ussa/yh ope, vai ala-asteen luokan ope.

Millon pidän sen kovasti mieltä houkuttavan välivuoden briteissä?

tai oikeastaan vielä mahtavampi olisi matka ausseihin ja road trip maailman ympäri,-milloin sen toteutan?

Kuitenkin tänään opin, tai ehkä paremminkin sisäistin yhden ehkä tärkeimmistä

ajatuksista näin lukio ja jatkosuunnitelmia ajatellen, että sillä ei oo yhtään mitään väliä pääsekö

jostain pääsykokeesta tulevaisuudessa läpi vai ei, koska elämä ei kaadu siihen.

Jos mä en vaikka tuu pääsemään ensimmäisellä yrittämällä oikikseen, niin seuraavana 

vuonna sitten uusiks. Ja ihan rehellisesti mä en välttämättä ees halua päästä ekalla 

yrittämällä minnekään, koska oon tullu siihen tulokseen, että suoriudun 

asioista paremmalla menestyksellä, jos oon jo aikasemmin nähny jonkinlaisen mallin siitä mitä tulee tapahtumaan tai että mitä mun pitäisi tehdä jossain tilanteessa.

Ehkä se liittyy jotenkin jännittämiseen, mikä mulla ei oo ollu koskaan 'paha'

mutta tänä syksynä jonkun asian jännittäminen on ollu lamauttavaa ihan kirjaimellisesti.

Ja asiaa on huomattavasti helpottanut se, jos oon jo kerran saanu käydä tilanteen läpi.

Eli periaatteessa ei pitäis jäädä kattomaan jotain pientä hetkeä/asiaa omassa elämässä, vaan enemmän miettii pidemmälle elämään ja kokonaisuutta.

Se on ihan okei, jos jakson aikana jotain kurssia ei vaan pysty opiskelee syy mikä tahansa, ja kokeesta vetästä huonompi numero, kun on tottunu tai saada hyvä numero, sillä 'oksennan kaiken paperille' tekniikalla.

Paine on aina hyvä, se laittaa toimimaan, mutta liiallinen paine- sitä ei kukaan halua. 

Mä ajattelin tosi pitkään, sitä että mitä jos en pääsekkään ensimmäisellä yrittämällä johonkin opiskelupaikkaan sisään, tai miten välivuosi heti lukion jälkeen vaikuttaa elämään.

Olin niin 100 prosenttisesti varma, että mun aika ei tuu riittämään siihen, että saisin mun unelmien ammatin,

enkä ees tiiä mikä mun unelma ammatti on. 

Jotenkin päähän oli syöpynyt ajatus, että on vaan pakko mennä ja opiskella ja tehdä töitä samalla, että tässä maailmassa selviää.

Ei se oikeesti ole niin. Elämässä on aikaa riittävästi, vaikka se ei todellakaan vielä tunnu siltä, mutta asioita saa tehtyä, jos keskittyy yhteen asiaan kerralla, ja jos jokin ei onnistu yrittää vaan uudelleen.

Kaneliomenaa ja hasselpähkinää

Tää vuodenaika ei ois mitään ilman erilaisia tuoksuja

..tai onhan kaikilla, kesällä, keväällä ja talvella omat "tunnus"tuoksut, mutta mun ihan all time favorite 

on tuoksukynttilät mitkä tuoksuu ihan syksylle niiku kurpitsalle, mausteille tai kaneliomenalle, joka

muuten on varmaan mun ihan ykköslemppari ainaki tällä hetkellä.

Mun harmiks pitää kertoo, että mulla on tällä hetkellä vaan yksi tuoksukynttilä..

suunnitelmissa on kuitenki niiden hankkiminen, ja varmaan jossain vaiheessa niitä on enemmän kun tarpeen ois omistaa.

 Mutta ei se mitään, koska olin toissapäivänä pienellä askartelu tuulella ja kävin keräilemässä lehtiä, nätin syksyisen värisiä, ja etin pari lasipurkkia johon sitten liimasin nämä lehdet.

mulla on myös ollu ihan järkyttävä donitsihimo nyt varmaan puoltoista viikkoa, tai ainakin siitä lähtien kun päätin katsoa drop dead divan ekan tuotantokauden (ja ehkä kaikki loputkin..), joten tän pitkän ja pitkän odottamisen jälkeen mun oli ihan pakko käydä ostamassa pieni laatikko herkkuja, ja koska musta on tullu jonkinnäkönen pähkinän ystävä en vaan voinu jättää tota hasselpähkinä donitsia arnoldsin myymälään.. 

mutta noi kaks suupalaa on nyt tai oli paremmissa käsissä kun aikasemmin

 

uusi alku

Syksy tuli. Onnellisuus koitti.

Mun henkilökohtanen mielipide on se, että syksy on parasta aikaa vuodesta, ja jos aika millonkaan pysähtyis se vois tapahtuu just nyt.

// First air of autumn up your nose
popcorn, heavy hairspray, nylon pantyhose//
~first air of autumn- drive by truckers